Kuuta kuvaamassa

Varmaan yli viikko sitten otin ihkaensimmäiset kuukuvani. Nuorempana, ja itseasiassa vielä kesälläkin, mä ihmettelin, miten oikein saisin oivan ja kelvon kuvan tuosta taivaalla öisin kiikkuvasta ukosta. Kun yritin niin kauas zoomata, kuin mahdollista, kuvista tuli joko sellaisia, joissa kuu oli kuin pieni kärpäsen kikkare keskellä ruutua, tai sellaisia, jossa kuu oli tosi rakeinen tai muuten epäselvä.

Hetken päästä mä onneksi tajusin asian johtuvan objektiivin puutteesta ja silloin tajusin sellaisen haluavani. Silloin oli jo maailman kauneimmat kesäkuutamot ohi, mutta tuleehan vielä monia kesiä! Niimpä mä saan nyt paljon parempia kuukuvia ja nyt mä jaan teille muutaman. Kuu on ihana elementti taivaalla ja siksi mä juuri rakastankin sen kuvailua. Aina kun on täysikuu (tai miksei puolikuukin), mä ryntään parvekkeelle. Kuu on jotenkin tosi salaperäinen ja ihmeellinen taivaankappale!

Kuukuvauksessa kannattaa mun mielestä muistaa, ettei kannata käyttää salamaa ja että kuvan tummuutta kannattaa säädellä. Eri valotusaikojen ja aukkojen kokeilu siis kannattaa jälleen.